Rakkaaseen paikkaan.
Siellä elämä on yksinkertaista.
Ympärillä hiljaisuus. Vain luonnon äänet.
Puhdas ilma, jota on hyvä hengittää.
Huolet haihtuvat tuulten mukana.
Yhtäkkiä ymmärtää, mikä on tärkeää.
Vielä saatiin nauttia puhtaasta lumesta.
Jäällekin uskaltauduttiin, tosin ihan rantaan vain.
Voi sitä porokoiran onnea.
Kyllä sen ominta aikaa on talvi.
Lumi. Metsän äänet. Raikas keli.
Nautitaan siitä vielä hetki.
Kesä on jo ihan nurkan takana. Kiva sekin.
Vihreääkin näkyi jo.
Lupaus. Toivo. Elämän väri.
Ja tie oli sula. Kovin pehmeä vain paikka paikoin.
Onneksi on nelivetoinen auto.
Kevätauringossa hohtivat myös koivujen rungot.
Elämä virtaa ja puu valmistautuu uuteen kasvuun.
Joku on sanonut kauniisti, että taivaalle piirtyvät
puiden latvat ovat Äiti Maan runoja.
Kauniita. Herkkiä. Vahvoja.
Niissäkin lupaus. Voima.
Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla.
Uskoa hyvään. Rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti