Vihreää. Vihreää. Ihanan vihreää.

Tänään tuli kesä. Siltä tuntuu.
Vaikka keväthän nyt on.
Ruoho vihertää ja hiirenkorvat kasvavat silmissä.

Helatorstain vapaapäivä oli kaupunkipäivä,
vaikka mieli vei mökille ja rantaan. Ikävöi.

Siitä tulikin mieleeni - kuinka saatoin viimeksi
kirjoittaessani unohtaa mainita kuikan?
Kuikan huuto kuuluu mökkipäivien
äänimaisemaan. Se, että kuikka viihtyy
samoilla vesillä meidän kanssamme, on
hyvä uutinen. Se kertoo, että vesi on puhdasta
ja kalaisaa. Kuten onkin!

Jos on keväinen äänimaisema mahtava,
ei voi valittaa näkymistäkään.
Kaunis keväänvihreä, kasvun ja elämän väri,
on juuri nyt parhaimmillaan.
Herkkänä, hentona ja voimaa täynnä. 

 

Vappuiloa. Vapaata vettä. Hyvää elämää.

Meilläkin odotettiin Vappua malttamattomana.
Piti päästä juhlimaan.

Vappuaattona suuntasimme miehen ja
koiran kanssa kohti rannikkoa.
Mukaan varasin pari asukokonaisuutta.
Päiväjuhlaan omansa, iltaa ja yötä varten sen toisen.

Mantereen yllättävä, lähes kesäinen, lämpö
muuttuikin veden läheisyydessä raikkaaseen
ja virkistävään järvi-ilmastoon.

Kerrospukeutuminen oli juuri oikea valinta.
Kalsarit, verkkarit ja villapaita-villatakki-
yhdistelmä toimivat hyvin.
Villasukkavalikoimani oli täydellinen,
kastuneiden tilalle löytyi uudet.
Yöpuku oli sekin juuri oikeanlainen,
säädeltävä mökin lämpötilamuutosten mukaan.
...niin, pellit piti taas jättää auki,
kun ei jaksettu valvoa.

Itse juhla onnistui mainiosti, sekin.
Pesuvesien kanto oli helppoa,
kun ei enää tarvinnut kairata avantoa.
Saunapuut olivat kuivia,
niiden kanto kepeää juhlatunnelmassa.
Itse lämmitysoperaatio sujui hiljakseen,
tuloksena pehmeän kipakat löylyt.
Laituri ei ollut vielä paikallaan,
mutta uimaan menon helpottamiseksi
isäntä viritteli rantalepän oksanhankaan
kaidepuun helpottamaan kulkua.

Juhlan kohokohta, kesäkauden avaus,
emännän uiminen hyisessä Saimaassa,
Oriveden vesistössä, onnistui täydellisesti.
Henki salpautui ja saunapolulla
huimasi. Juuri oikealla tavalla.

Isännän juhlahumu huipentui
grillin äärellä.
Maut hurmasivat myös emännän.
Juoma oli raikasta
ja sitä oli sopivasti.
Keväisen juhlan kunniaksi
mies vielä humautti rannasta
yhden petäjän nurin. 

Koira nautti vapaudesta.
Sai kulkea omine aikoineen.
Ja kaikilla oli hyvä, antelias mieli.
Rapsutuksia ja kehuja riitti,
aina joku jaksoi potkaista palloa.

Naapurit olivat myös saapuneet.
Voi sitä joutsenten joikua, teerten pulputusta,
lokkien kovaäänistä huutelua
ja pikkulintujen kuoroa.
Perhoset ja kimalaiset viihtyivät rannan
rentukoiden kestittävinä. Hauet loiskivat iloisesti rantakaislikossa.
...eivät aavistaneet, että katiska odotteli jo
seuraavaa aamua rantakivellä. 

Aina joku kuokkavieraskin eksyy juhliin.
Päätimme kuitenkin hyväksyä hyttyset.
Niitä oli vain muutama, joten rettelöinnin
vaaraa ei ollut. Eläviä olentoja nekin.
...vielä tässä vaiheessa kevättä mieli on
suvaitsevainen ja myötätuntoinen myös
hyttysille.

Juhlinta jatkui Vappupäivänä,
perinteisellä aamu-uinnilla ja
emännän esittämällä serenaadilla
rantakalliolla.

Vapun juhlintaan kuuluu perinteisesti
myös vappuajelu. Isäntäkin pisti pikku-
kaivurin tulille ja lähti tasoittelemaan
mökkitietä. 

Emäntä joi teetä ja katseli ja järvelle.
On niin helppoo olla onnellinen.