sunnuntai 31. elokuuta 2014

Yhteiseloa. Ystävällisyyttä ja myötätuntoa.


Lähimmät naapurimme mökillä Rääkkylässä ovat ajoittain melko äänekkäitä. Joku voisi pitää heitä suorastaan häiritsevän meluisina. Keväällä saamme seurata vanhempien lempeä ja juhlimista valkeiden öiden myötä, usein aamuvarhaiseen saakka. Loppukesää ja syksyä kohti mentäessä myös perheen lapset ovat mukana kiihtyvässä ilakoinnissa.                                                                                                                 
Eilen, kun istuin saunan jälkeen mökin kuistilla, pimeässä elokuun yössä, sain jakaa hetken heidän kanssaan. Voi sitä huutoa ja veden loisketta. Siellä opeteltiin elämisen taitoja tulevaa syksyä ajatellen.

Jalo ja Helmi Joutsenella on tänä kesänä kuusi lasta, suurperhe siis. Jälkeläisiä siellä opetettiin ottamaan vauhtia ja nousemaan kiitoratana toimivalta järvenpinnalta kohti korkeuksia. Ja lopulta kohti eteläisempiä mantuja ja avovesiä, karkuun kylmää ja jäistä pohjoisen talvea. Nuorena on joutsenlasten noustava omille siivilleen ja pärjättävä tuulissa ja tuiverruksissa. Onneksi saavat ensimmäisen talven kuitenkin viettää vanhempiensa kanssa.

Kuinka pitkän matkan nuo poloiset joutuvatkaan lentämään. Toivottavasti pääsevät ehjin nahoin perille.
Ja taas takaisin Saimaalle ja meidän iloksemme toitottelemaan ja töräyttelemään tuttuja joikujaan.
Vaikka ne välillä meitä valvottavatkin.

Tänään suljen Joutsenet myötätuntokehääni.
Toivon niiden olevan kärsimyksestä vapaita.
Toivon niiden olevan mahdollisimman onnellisia ja terveitä.
Toivon niiden saavan elää rauhassa.

Samaa toivon itselleni.
Toivon olevani vapaa kärsimyksestä.
Toivon olevani mahdollisimman onnellinen ja terve.
Toivon saavani elää rauhassa.

Ja vielä, toivon samaa Sinullekin.
Toivon sinun olevan vapaa kärsimyksestä.
Toivon sinun olevan mahdollisimman onnellinen ja terve.
Toivon sinun saavan elää rauhassa.


Ystävällisyysmeditaatio on lainattu kirjasta "Tietoinen läsnäolo - Löydä rauha kiireen keskellä", jonka ovat kirjoittaneet Mark Williams ja Danny Penman. Suosittelen.











lauantai 30. elokuuta 2014

Onnea. Ja kiitos.

Tänään juhlitaan Ystävää.
Kiitetään kaveruudesta.
Toivotaan pitkää ikää.


Sadonkorjuun aika

Elokuun viimeinen viikonloppu. Siirtymä syksyyn. 
Kesän sato kerätään.
Se riittää juuri siihen, mitä tarvitsen.

Levollisuuteen. Lupaan olla minä. Läsnäolevaan hetkeen.
Elämään.



tiistai 12. elokuuta 2014

Elokuun kaiho

Elokuun pimenevä, samettinen yö. Haikean kaihoisa.

Levolle asettuva kotikatu, valot hiljenevissä keittiöissä. Matala ääni kutsuu koiraa sisälle, ovi painuu narahtaen kiinni. Jollain jo lyhty kuistia valaisemassa.

Tuulen pihoilta tuomat tuoksut - omenaa, vadelmaa, herukoita. Elämää, niin täyttä.

Mihin se vie? Elokuun kaiho.

perjantai 8. elokuuta 2014

Kesämuisto

Kun olin hyvin pieni
järvi oli sininen
ja rannan kivet lämpöiset.   
                                Viljo Kajava


Valokuvassa alle kymmenvuotias tyttö onkii. Selkä nojaa rantakallioon, sininen vesi välkkyy auringossa. Hiekanruskeat hiukset ovat auringon kultaamat. Päivettyneellä iholla kimmeltää uinnin jälkeinen kosteus. Ilme on vakava, katse ongenkohossa. 

Muistan nuo kesät. Aurinko paistoi aina. Vesi keinutti mukavasti, varsinkin kun ohi ajoi hinaaja ilman tukkilauttaa, silloin aallot olivat pelottavan suuret. Jännitti, mutta uimaan piti päästä. Lettujen päälle ripoteltiin sokeria. Mansikat olivat suuria ja makeita. Veneet tuoksuivat tervalta ja savustetun muikun kultainen kylki houkutti maistamaan.

Kun makasin sileällä rantakalliolla, oli turvallinen olo. Kiveen varastoitunut lämpö levisi kehoon, aurinko lämmitti selkää ja iho tuoksui kesälle. Oli hyvä olla. Hiljaista, rauhallista. Lempeän tuulen henkäys ja lähes äänetön liike rantavedessä. Ajoittain kauempaa kuuluva hiljainen puhe, satunnaiset ohikulkijoiden äänet laivareitiltä, lokkien huudot.

Itsekseen oli hyvä olla. On edelleen. Järvi on edelleen sininen. Ja rannan kivet lämpöiset. Valokuvan tyttö on yksin. Mutta joku sen kuvan otti.

Vihdoinkin

Hellejakso. Joutilaat hetket, pysähtynyt aika, riippumaton hiljainen heijaus, mielen vaellus, tyhjät ajatukset.
Illan viileys helpottaa. Tuulen vire, lupaus sateesta. Kaislikon suhina.Vihdoinkin.