Elokuun pimenevä, samettinen yö. Haikean kaihoisa.
Levolle asettuva kotikatu, valot hiljenevissä keittiöissä. Matala ääni kutsuu koiraa sisälle, ovi painuu narahtaen kiinni. Jollain jo lyhty kuistia valaisemassa.
Tuulen pihoilta tuomat tuoksut - omenaa, vadelmaa, herukoita. Elämää, niin täyttä.
Mihin se vie? Elokuun kaiho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti