Talvi on eletty. Herätty uuteen valoon.
Havahduttu. Taas kerran tähän samaan.
Miksi niin monta itselle merkityksellistä
asiaa saa väistyä jonkun muun tieltä?
Minä tykkään kirjata ylös pieniä hetkiä,
viipyä niissä vielä vähän.
Haluan muistaa ja haluan kokea.
Pysähtyä ja huomata.
Maistella ja makustella.
Olla ja ihmetellä.
Miksi en sitten tekisi niin?
Nyt teen.
Viime viikolla luetusta jäi mieleen kolme teemaa:
Metsäkylvyt.
Maisematerapia.
Hiljaisuus.
Näihin on hyvä havahtua.
Ihan niinkuin kevään valoon.
Ja joutsenten paluuseen.
Teerten kukerrukseen.
Vihreään sammaleeseen.
Havahtua ja viivähtää. Elää.
Kohta vapautuu järvenselkä talven kuormasta.
Minussakin vapautuu. Valo.
