Tänään tuli kesä. Siltä tuntuu.
Vaikka keväthän nyt on.
Ruoho vihertää ja hiirenkorvat kasvavat silmissä.
Helatorstain vapaapäivä oli kaupunkipäivä,
vaikka mieli vei mökille ja rantaan. Ikävöi.
Siitä tulikin mieleeni - kuinka saatoin viimeksi
kirjoittaessani unohtaa mainita kuikan?
Kuikan huuto kuuluu mökkipäivien
äänimaisemaan. Se, että kuikka viihtyy
samoilla vesillä meidän kanssamme, on
hyvä uutinen. Se kertoo, että vesi on puhdasta
ja kalaisaa. Kuten onkin!
Jos on keväinen äänimaisema mahtava,
ei voi valittaa näkymistäkään.
Kaunis keväänvihreä, kasvun ja elämän väri,
on juuri nyt parhaimmillaan.
Herkkänä, hentona ja voimaa täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti