Lepohetket ovat olleet
tänä keväänä erityisen
tervetulleita.
Töitä on tullut tehtyä aika
tiiviisti ja on ollut monenlaista
mietittävää elämässä muutenkin.
Ikääkin alkaa jo olla.
Siihen havahtuu entistä
useammin.
Oman hyvinvoinnin, terveyden
ja itsestä huolehtimisen
merkitys korostuu uudella
tavalla, kun vuosia kertyy.
Vanha en ole, mutta enpä
enää nuorikaan.
Mieli halajaa ulos. Ja keho.
Harava odottaa talon seinustalla
ja aurinkokin kurkistaa pilvien
lomasta.
Valo. Värit. Kasvu.
Elämän voima.
Sielu laulaa.
Ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti